• Tervetuloa
  •   Kirjaudu
  •   Rekisteröidy

Jaksoarvostelu: 4x16 - Oluetta, ole oluetta

Klassikkokauden klassikkojakso!

Käynti Duffin panimolla johtaa siihen, että Homer joutuu AA-kerhoon ja lupaa Margelle olla ottamatta alkoholia kuukauteen. Sillä välin Lisa osallistuu koulun tiedepäiville projektilla ’Onko veljeni tyhmempi kuin hamsteri?’.

Homer oli jo neljänteen kauteen mennessä esitetty alkoholin suurkuluttajana ja nyt koittaa Homerille kova paikka olla kuukausi juomatta. Hyvä juoni ja hienoa on myös se ettei jaksossa vedetty Homerin alkoholinkäyttöä mitenkään överiksi. Jakson lopussa hän jopa vaihtaa tuopin pyöräretkeen vaimonsa kanssa ja näin saatiin taas Homer ja Margen suhteeseen lisää syvyyttä.

B-stoori on myös varsin mukavaa katseltavaa. Harmistunut Lisa ottaa veljensä koekaniiniksi (tai hamsteriksi!) ja todistaa, ettei Bart pärjää edes hamsterin älylle. Lopulta Bart saa jopa traumoja vuokaleivoksista :DD

Taas nostan tuttuun tyyliini muutaman vitsin framille: Ned Flandersin AA:ssa yhden karhunvatukkasnapsin takia, mielipuolisen hauskaa! Hän jopa kertoo olleensa nyt 4000 päivää ilman alkoholia. Toinen ylitse muiden vitsi: Wiggum lupaa rattijuopoille karmaisevan videon ja näyttääkin vahingossa kuvaa itsestään miniuima-altaassa, tuntemattoman naisen kiljahdus täydentää hienosti vitsin. Tietysti maininnan ansaitsee myös Homerin kaihoisa Beer Song.

Kaiken kaikkiaan hauska ja ajanhermolla pysyvä jakso, joten katsokaapa ihmeessa ellette ole nähnyt!
Kouluarvosanaksi pistetään täysi 10

Lainaus käyttäjältä: Gabbo - 13.02.13 - 16:38

PS. Lionel Hutzin ja Troy McCluren ääninäyttelijän Phil Hartman murhattiin muistaakseni noin 4 kuukautta tämän jälkeen. Hartmanin vaimo ampui miehensä ja lopuksi myös itsensä. Puistatuksia herättää aina jakson lopputekstit, jossa juuri Hartmanin nimen kohdalla Snake ampuu ensimmäiset laukauksensa. Eivätpä voineet tekijät aavistaa mitä tuleman piti.

Mielenkiintoinen havainto. Tässä olisi jollekin salaliittoteorioiden harrastajalle ainesta.
Hartman oli kyllä hyvä ääninäyttelijä. Lionel Hutz oli aikanaan parhaita sivuhahmoja, ja saipahan McClurenkin elokuva-, opetusfilmi-, sun muista esiintymisistä usein hilpeyden aihetta.

Tällä kaudella on tosiaan Hartmanin viimeinen esiintyminen, Hutzin viimeinen puherooli oli jaksossa Kaksi totuutta, McCluren muistaakseni jaksossa Avain onneen, joka sitten jäikin koko Hartmanin viimeiseksi.

Edit: Mr. Plow korjasikin, eli vain Hutzin viimeiset puheet on tällä kaudella. Puhuin siis läpiä päähäni, kun väitin Hartmanin viimeisiä puheita tälle kaudelle.

Lionel Hutzin viimeinen esiintyminen on 9. kauden jaksossa "Kaksi totuutta", jossa mies on vaihtanut hommansa asianajajan virasta kiinteistönvälittäjäksi. Tämän jälkeen lipevä asianajaja (ja yksi lempihahmoistani) ei ole kuin vilahdellut pari kertaa väkijoukoissa puhumattomana. Muistaakseni vain jaksoissa "Kaksi kaupunkia" ja "Moe lapsenvahtina".

Ja McClure tosiaan teki viimeisen ilmestymisensä seuraavalla kaudella jaksossa "Bart-emo".

Jaksoarvostelu: 9x4 - Kauhujen talo, osa 8

Tämä vuotuinen halloween-jakso kuuluu kauhu-kavalkadien kärkipäähän.

Homega-ihminen
Pormestari Quimby suututtaa ranskalaiset, jotka pian lähettävät ydinpommin tuhoamaan kaupungin. Pommisuoja-ostoksilla ollut Homer selviää ainoana ihmisenä räjähdyksestä.

Juonihan toimi oikein hyvin, mutta kenties mutanttiasukkaiden tilalle olisi voitu kehittää jokin muu loppu. On kuitenkin hyytävän hauskaa nähdä Homer yksin aavekaupungissa ja pitääpä tarina sisällään myös yhden suosikkivitsieni sarjan: kyseessä on kolme peräkkäistä hauskaa vitsiä Homerin muistellessa kuollutta perhettään. Ensin Homer muistelee poikaansa lyömässä pesismailalla, yllättäen myös Lisan hän muistaa maila kädessä ja Margen kohdalla puolestaan tulee huti. Tämän jälkeen Homer muistelee vielä "loppuja", aivan loistavaa vitsien ilotulitusta. (Olenpa tainnut mainita tämän täällä jossain suosikikseni aikaisemminkin.)

Kärpänen vs. kärpänen
Homer hankkii materiansiirtimen, jolla Bart yrittää risteyttää itsensä kärpäsen kanssa. Bart siirtyy pienen kärpäsen olomuotoon, kun taas kärpänen pääsee Bartin ruumiiseen.

Juonta on lainailtu Kärpänen-nimisestä kauhuklassikosta. Tämä osio on perus Kauhujen talo-kastia: tarjoaa maittavia nauruhetkiä ja saa kuitenkin vähän selkäpiissä värisemään. Huomasin muuten, että tämän Kauhujen talon kaikki tarinat päättyvät tavallaan onnellisesti. Itse pidän näissä jaksoissa enemmän lopuista, jotka loput jäävät ikään kuin auki.

Trullit uuniin
Eletään vuotta 1649, jolloin kaupungissa yritetään estää noitavainoja polttamalla kaikki vähänkin noidaksi epäillyt naiset. Marge paljastuu noidaksi ja lähtee siskojensa kanssa pelottelemaan kaupunkilaisia.

Hyvä idea, mutta huono toteutus. Margesta noitana olisi voinut saada paljon enemmn irti kuin jaksossa on otettu. Tämä onkin jakson heikoin tarina ja jättää ikävästi muuten hyvästä kauhusaagasta jälkeensä kuivan 'meh'-efektin.

Koulun arvosana-asteikolla annan jaksolle 8½

Jaksoarvostelu: 8x12 - Lunta tupaan

Mr. Burns passittaa ydinvoimalan työntekijät vuoristoon opettelemaan tiimityötä tarkoituksena edetä pareittain vuoristossa sijaitsevaan mökkiin. Homerin pariksi sattuu itse Burns ja huijauksen avulla he ovat mökillä ensimmäisinä. He kuitenkin jäävät loukkuun lumivyöryn yllättäessä.

Hieno jakso ilman sen suurempia kikkailuja. Juoni toimii ja saa Homerin ja Burnsin jopa hetkellisesti ystäviksi. Mielestäni jaksossa olisi voinut olla enemmän Burnsin ja Homerin mökkihöperyyttä, olisi ollut hienompaa nähdä miten hulluus hiipii vähitellen heihin molempiin. 22 minuutin rajoissa ei kuitenkaan ihmeitä pysty loihtimaan ja nyt hahmot sekoavatkin miltein heti jäätyään loukkuun, mutta esimerkiksi Smithersin, Bartin ja Lisan turhan seuraamisen sijasta olisi voinut syventää Homerin ja Burnsin hulluutta.

Joka tapauksessa muuten ehjä juoni ja vitsit toimivat hyvin ja ehdottomasti plussaa tulee siitä, että nyt näyttettiin Lennya ja Carlia jo paljon enemmän kuin aikaisemmin. Huomasin muuten, että jakso esitettiin päivälleen 16 vuotta sitten Yhdysvalloissa...

Kouluarvosanaksi annan 8½

Jaksoarvostelu: 7x23 - Muukalaiset kuriin

Springfieldiin palkattu karhupartio nostaa kaupungin veroja, mutta pormestari Quimby syyttää tästä laittomia maahanmuuttajia. Kaupungissa järjestetäänkin kansanäänestys ulkomaalaisten karkottamiseksi ja mm. lähikaupan Apun tulevaisuus on vaarassa.

Jakso kurkistaa onnistuneesti Apu Nahasapeemapetilonin elämään ja lapsuuteen. Silti juoni on jotenkin kiusallisen ilkeä; yhtäkkiä springfieldiläiset kääntyvät maahanmuuttajaystäviään vastaan vain verojen nousun takia. Vaikka kaupungista löytyy useita tuttuja ulkomaalaisia jää juoni silti pyörimään Apun ympärille. Toisaalta ehkä tämä oli oikea valinta sillä Apu saa jopa sympaattisia sävyjä maataan rakastavana intialaisena. Hahmon jenkkiääntäminen mahtoi olla ääninäyttelijä Hank Azarialle työn ja tuskan takana.

Vaikka juoni jääkin jotenkin ontoksi, onnistuivat irtovitsit tässä jaksossa naurattamaan ääneen parikin kertaa. Kelpo jakso, muttei kuulu kauden parhaimmistoon.

Kouluarvosanana antaisin jaksolle 8

Jaksoarvostelu: 7x5 - Lempilammas

Katselin juuri tämän 7. kauden klassikkojakson ja huomasin osaavani melkein kokonaan jakson ulkoa.

Jaksossa Simpsonit vierailevat eläinpuistossa ja katselevat söpöjä maatilaneläimiä. Vierailu saa Lisan kääntymään vegetaristiksi eikä asiaa auta se, että hänen lihanhimoinen isänsä järjestää suuret grillijuhlat takapihallaan.

Juonihan toimii ja etenkin Lisan kanssa kuin nakutettu. Lisan vegetarismia on käsitelty hyvin ja se on myös hyvin perusteltu. Loppuratkaisu on vähän liian ontto, että Lisa antaa anteeksi ja oppii ymmärtämään isänsä lihansyöntiä vain Paul McCartneyn ansiosta. Toisaalta McCartneyt tekevät loistavat roolisuoritukset ja asettivatpa vielä mainion reunaehdonkin, että suostuvat mukaan jaksoon jos Lisa oikeasti pysyisi kasvissyöjänä. Ja näinhän tosiaan kävi.

Ikimuistoisia vitsejä on jakso suorastaan pullollaan: Troy McCluren opetuselokuva lihansyönnistä, Lisan ajatuskupla mistä hot dogit koostuvat tai rehtori Skinnerin nimenpeittelytaito: "Lisa S. tai se on ehkä liian selvä, sanotaan vaikka L. Simpson".

Ehkä jakson parhaiten uppoava vitsi on Paul McCartneyn kysymys Lisalle haluaako hän kuulla laulun. Lisan vastattua myöntävästi Apu laittaa laulaen hakaten samalla bongorumpuja.

Jakson on ehdottomasti klassikkoainesta. Hyvin rakennetun tarinansa ja loistavien irtovitsien ansiosta jakso ansaitsee kouluarvosanan 9½

Jaksoarvostelu 17. Ihmemaila

Mr. Burns lyö jonkun bisneskumppaninsa kanssa vetoa siitä, että saa baseball-joukkueen ydinvoimalan työntekijöistä kasaan. Ensin pitää vaan saada enemmän tai vähemmän pätevät työalueet näille henkilöille.
Sitten alkaakin turnaus, jossa nämä kovimmat pelaajat vievät muita joukkueita kuin pässiä narussa. Mutta viimeisessä pelissä tapahtuukin kaikenlaista kummaa: Kun toinen pelaaja on vankilassa niin yksi on saanut kunnon myrkytyksen ydinvoimalassa ja yksi saa potkut pulisonkiensa takia. Eli "oikeat" ydinvoimalan työntekijät pääsevät pelaamaan loppujen lopuksi.

Tässä jaksossa parhaimmistoa on omasta mielestä (tätä ette varmasti tule kuulemaan uusimpien jaksojen arvosteluissa suustani!), uskokaa tai älkää, vierasäänet. "Alan ammattilaiset" tekivät yllättävän hyvää työtä, vaikka tiedänkin ameriikanmaan baseballista ja sen pelaajista yhtäpaljon kuin yhdysvaltalainen rallin sm-sarjasta ja sen kuskeista.

Suosikkivitseihini kuuluu tuo "Annatte 110% itsestänne"
*kaikki pelaajat*"Se on mahdotonta, kukaan ei voi antaa kuin sata prosenttia"

Kauden parhaimmistoa ehdottomasti. Lopputekstien aikana soinut biisikin ei yhtään hullumpi

Mr. Burnsin ja monen muun tutun ääninäyttelijä Harry Shearer oli jakson tekemisessä kritisoinut vierasäänien runsasta osuutta jaksossa. Eipä tiennyt Shearer, että vielä pahempaa olisi luvassa tulevien vuosien varrella.

Jaksoarvostelu: 24x10 - Springfield säästökuurilla

Ala-asteella järjestetään tasokokeet (jälleen). Arvosanojen ollessa umpisurkeita, uhkaa koulua sulkeminen. Koulun ainoa toivo on Bart Simpson, joka lintsasi koulusta varsinaisena koepäivänä ja Bartin pitääkin nostaa arvosanojen keskiarvoa pelastaakseen koulunsa. B-stoorissa Homer keksii (jälleen!) uuden tavan huijata ihmisiltä rahaa, tällä kertaa parkkimittarin avulla.

Vaikka molemmat juonet ovatkin enemmän ja vähemmän nähtyjä sarjan historiassa, onnistuu jakso silti pongahtamaan kauden suosikikseni. Jaksossa on varsin lämmin henki ja tulee ihan "vanhat hyvät ajat" mieleen. Vitsitkin onnistuivat naurattamaan mukavasti, eivätkä olleet ennalta-arvattavaa huttua, mihin tässä vaiheessa sarjaa on jo moneen otteeseen ehtinyt tottua. Tosin loppuratkaisu tietysti oli ennalta-arvattava, mutta sekin toteutettiin varsin komeasti omalla tavallaan.

Kaiken kaikkiaan tämä ja edellinen jakso ovat olleet mukavaa katsottavaa ja ehdottomasti kauden parasta antia. Paljon paremmin tekijät onnistuvat ilman iPadeja ja Facebookia saati sitten hipstereitä.