Simpsonit > Jaksot – kausikohtainen keskustelu

5. esityskausi

(1/10) > >>

Sami:
5. esityskausi (1993–1994)
Tässä ketjussa käydään keskustelua Simpsonien viidennestä esityskaudesta. Mitä pidät kaudesta kokonaisuutena? Mitkä ovat kauden parhaat, mitkä huonoimmat jaksot? Tahdotko sanoa jotain muuta kaudesta?

Voit myös kirjoittaa arvosteluja kauden jaksoista. Tarpeeksi hyvin kirjoitetut arvostelut linkitetään kyseisen jakson esittelyyn Simpsonit.orgissa. Hyvä arvostelu on huolellinen, kattava ja kunnolla perusteltu. Ohjeita ja vinkkejä arvostelun kirjoittamiseen on täällä.

Keskustelu saattaa sisältää spoilereita. Tätä edemmäs ei siis kannata lukea, jos ei halua tietää yksityiskohtia jaksojen juonista.

Kauden jaksot
* 1. Homerin kvartetti
* 2. Cape Fear
* 3. Opiskelija Homer Simpson
* 4. Kansalainen Burns
* 5. Kauhujen talo, osa 4
* 6. Margen pakomatka
* 7. Kohta ei huvita enää mikään
* 8. Partiopojat hukkateillä
* 9. Homerin viimeiset kiusaukset
* 10. Springfield
* 11. Herrasmiesvaras
* 12. Bartista tulee suosittu
* 13. Homer ja Apu
* 14. Lisa Leijonamieli
* 15. Homer, seuraava astronautti
* 16. Homerin paras ystävä
* 17. Bart saa elefantin
* 18. Burnsin perillinen
* 19. Ikävä rehtoria
* 20. Poika joka tiesi liikaa
* 21. Lady Bouvierin rakastaja
* 22. Onnistuneen avioliiton salaisuudet

Monorail:
Jaksoarvostelu: 5x6 - Margen pakomatka

Margen pakomatka (Marge on the Lam) kertoo Margesta, ja hänen ystävystymisestä naapurin Ruth Powersiin. Tämä tarina ei tarjoa minulle mitään erityisen huikeaa spektaakkelia, mutta yksi toinen asia tässä jaksossa on suuuuuren maininnan arvoinen. Nimittäin huumori.

Margen pyytäessä Homeria balettiesitykseen tapahtuu ensimmäinen hauska kohtaus. Homerin mielikuva baletista. Homer ajattelee miniautolla ajavaa karhua ja hyräilee samalla jonkinlaista sirkussävelmää. Ei voi olla nauramatta.

Sitten balettiin lupautunut Homer joutuu onnettomuuteen. Ei mihinkään kolariin, vaan Homer onnistuu saamaan molemmat kätensä välipala-automaatteihin. Palokunta tulee paikalle ja nolo päätös hauskuuttaa, Homerilla oli kädet tiukasti nyrkissä tavoittelemansa tuote nyrkin sisällä.

Seuraava hauskuus on lapsenvahti Lionel Hutz, aka Miquel Sanchez, aka tri. Nguyen van Tcoch. Hahmo on kerrassaan hulvaton tässäkin jaksossa.

Ja jakso tavallaan huipentuu ajojahtiin, jossa Homer ja Chief Wiggum jahtaavat Margea ja Ruthia. Tässö mieleenpainuva kohtaus on, kun Homer ja Wiggum kuuntelevat ja laulavat Sunshine, lollipops -laulua (en ole varma laulun nimestä). Samaisen kasetin Ruth oli vahingossa laittanut soimaan.

Juuri noiden mainitsemani kohtausten ansiosta pidän paljon tästä jaksosta. Annan arvosanaksi 9/10.

Mikko:

--- Lainaus käyttäjältä: Monorail - 23.01.13 - 13:54 ---Jaksoarvostelu: 6. Margen pakomatka

Margen pakomatka (Marge on the Lam) kertoo Margesta, ja hänen ystävystymisestä naapurin Ruth Powersiin. Tämä tarina ei tarjoa minulle mitään erityisen huikeaa spektaakkelia, mutta yksi toinen asia tässä jaksossa on suuuuuren maininnan arvoinen. Nimittäin huumori.

--- Lainaus päättyy ---

Minusta jakson tarina on liikaa Thelman ja Louisen varassa, mutta kyllähän noille yksittäisille vitseille kieltämättä saa nauraa.

Vince_Simpson:

--- Lainaus käyttäjältä: Monorail - 23.01.13 - 13:54 ---Jaksoarvostelu: 6. Margen pakomatka

--- Lainaus päättyy ---

Jess, vihdoinkin arvostelu tästä jaksosta ja vieläpä mieleiseni. Tykkään tästä jaksosta jossain määrin ja syyt ovat nämä:
- Lionel Hutz (kolmas lempihahmoni)
- Homerin onnettomuus
- Homerin kuvitelma baletista
- Chief Wiggumin hauska persoona
- hauska loppu
- Margen irtiotto tylsästä arjesta


--- Lainaus ---Homer ajattelee miniautolla ajavaa karhua ja hyräilee samalla jonkinlaista sirkussävelmää. Ei voi olla nauramatta.
--- Lainaus päättyy ---

Jep, jakson hauskimpia vitsejä jolle repeää toistaiseksi joka kerta. Homerin tyhmyys tulee selvästi esille.


--- Lainaus ---Sitten balettiin lupautunut Homer joutuu onnettomuuteen. Ei mihinkään kolariin, vaan Homer onnistuu saamaan molemmat kätensä välipala-automaatteihin. Palokunta tulee paikalle ja nolo päätös hauskuuttaa, Homerilla oli kädet tiukasti nyrkissä tavoittelemansa tuote nyrkin sisällä.
--- Lainaus päättyy ---

Tuon vitsin vieläpä kruunasi kuvitelma Maggien häistä, missä Homer tarjosi kekseliäästi juomia vieraille. Ei huono.


--- Lainaus ---Seuraava hauskuus on lapsenvahti Lionel Hutz, aka Miquel Sanchez, aka tri. Nguyen van Tcoch. Hahmo on kerrassaan hulvaton tässäkin jaksossa.
--- Lainaus päättyy ---

Kyllä, Mr. Hutzin - tai kuka nyt oikeastaan onkaan - läsnäolo on jakson napakymppejä, mutta nuo eri henkilöllisyydet naurattavat joka ikinen kerta. Siksi hän onkin hyvä ja hauska hahmo, kyseenalainen muka-juristi. :D


--- Lainaus ---Ja jakso tavallaan huipentuu ajojahtiin, jossa Homer ja Chief Wiggum jahtaavat Margea ja Ruthia. Tässö mieleenpainuva kohtaus on, kun Homer ja Wiggum kuuntelevat ja laulavat Sunshine, lollipops -laulua (en ole varma laulun nimestä). Samaisen kasetin Ruth oli vahingossa laittanut soimaan.
--- Lainaus päättyy ---

Kyllä, hyvä ja hauska kohta joka on mieleenjäävä. Tuo laulu onkin hauska lisä tuolle takaa-ajolle. Mutta tämän kohtauksen hauska päätös on kun Homer pussailee sitä jäte kasaa. Heh, niin Homerin tapaista.

Monorail:
Jaksoarvostelu: 5x1 - Homerin kvartetti

Homer kertoo Bartille ja Lisalle ajasta, kun hän, rehtori Skinner, Apu ja Barney niittävät mainetta ja kunniaa The Be Sharps -yhtyeessä.

Tämä jakso on menneisyysjakso, joka paljastaa meille katsojille kuinka Homer ja kumppanit olivat aikanaan "suurempia kuin Jeesus". Olen itse menneisyysjaksojen ystävä kaudelle 19 asti, silloin tuli ensimmäinen mielestäni huono menneisyysjakso.

Koko jakso on täynnä musiikkia, musiikkiviittauksia ja -vitsejä. Jakson musiikki on ihan kivaa, esimerkiksi Baby on Board on hyvin tarttuva kappale. 1990-luvun musiikki on minulle yhtä vieras asia kuin lumi saharalaisille, mutta eihän tuo yhtään haittaa, kun jaksossa on kuitenkin toimiva juoni ja hauskuutta.

Erityisenä hauskuutena pidän Chief Wiggumin roolia jaksossa. Hänet hylätään yhtyeestä, mutta silti Wiggum vaan sitkeästi yrittää takaisin remmiin. Tämän kruunaa kohtaus, jossa Wiggumia pilkataan televisiossa, ja hän ärsyyntyneenä ammuskelee televisiotaan, ja vaimo Sarah vieressä valittaa "käytä kaukosäädintä".

Yksi mukava kohtaus on, kun Barney laulaa vessan lattialla kuin mikäkin oopperalaulaja, ja uutta jäsentä etsivä The Be Sharps ottaa hänet mukaan. Mukava nähdä rakastetun juoppo-Barneyn omaavan yllättävän lahjakkuuden.

Sitten tulee hauska osa tarinasta, kun alamäkeen mennyt yhtye mainostaa lauluissaan lääkemömmöä ja Barney vie heidän musiikin "oudoille, uusille poluille". Jotenkin tämä tuo mieleen Simpsonien tason laskun, nykyään kuljetaan välillä niin oudoilla poluilla että hellurei.

Ja jakso loppuu siihen, kun tarinan kertonut Homer kokoaa yhtyeensä Moen baarin katolle. Mieleenpainuvan lopun täydentää ihmiskärpänen ja ihmisiä huijaava lehtipoika.

On se vaan kova se Simpsonien kulta-aika, ei siitä mihinkään pääse. Väitän tätä jaksoa jopa todella pidettyä Cape Fearia paremmaksi. Täysi 10.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu